Istun mun huoneessa usein, tilkevalot päällä mun verhotangossa. Ne muistuttaa mua aina siitä miten hymyilin kun puntari sanoo kilon vähemmän kuin eilen. Se eilinen kilo oli varmaan vedestä jota join mutta silti se saa palan kurkkuun. Haluisin vaan olla höyhen. Haluisin että kun käytän housuja mun lonkat tulis niin paljon esille et vatsan kohdalle jää käden verran tilaa. Haluaisin että mun solisluut olis yhtä kauniita ja sieviä kuin niillä kauniilla kolkyt kilosilla. 
Mun kilot on onneks vähentyny vaan viikossa !! Olin varmaan pari viikkoa sit 41kg ja nyt 39kg. Kohta 38 ja alemmaks. Ne luvut saa mut hyppimään ilosta, mutta kun katson peiliin näen vain sian. Miks mun vatsa on tollanen ? Jos se on vaan ne sisäelimet jotka siinä turvottaa haluaisin vaan repiä ne vittuun mun sisältä. Haluisin vaan olla sileä. Silkinpehmeä sisältä ja ulkoa.
Jos muhun menee nyt joku ja rupeen taas mässyttämään ruokaa ku mikäkin ylipainoinen musta tulee entistä läskimpi. Vituttaa, haluisin vaan leikata nää ylimääräiset palat pois.

Tää on ainoo paikka mihin uskallan kertoa. Kaikki vaan sanoo että en voi haluta olla sairaalloinen. Mä haluan olla niin kevyt että muut huomaa sen. Haluan samalla että se on vaan mun asia mun oma persoonallinen persoona. En halua olla huomion keskipiste, mutta haluan että mut huomataan. Haluan että mulle sanotaan "ootpa laihtunu! Hirvee sustahan tulee kohta joku anorektikko, sähän et halua sellaista" haluan !! Haluan olla sairaalloinen mutta en halua sairaalaan tai minnekkään missä mua pakotetaan syömään hirveitä määriä kaloreita. Entä jos en syö? Pistetäänkö mulle nenäletku? Ja siinäkin varmaan satatuhatta kaloria! Haluan vaan laihtua kotona kauniiksi lumihiutaleeksi.